Monimuotoisuus osaksi laajempaa energiakeskustelua

23.11.2020

Havahduin ajatukseen, jossa energiantuotantokeskustelu keskittyy lähinnä itse tuotannon tehokkuuteen.

Päätelmä: Energiantuotantokeskustelu tarvitsee enemmän näkökulmia infrastruktuurin vaikutuksiin luonnon monimuotoisuuteen.

Olen vuodesta 2013 asti lyönyt useampaa aivosolua yhteen, jotta voisin löytää perusteluita järkeville energiantuotantotavoille. Tähän asti olen luonnollisesti kannattanut ydinvoiman perusteellista tutkimustyötä, sekä haaveillut kylmäfuusiosta ja vedyn hyödyntämisestä osana tätä fysikaalista karnevaalia. On helppoa aselmoitua kannattamaan jotain hyvin rationaalista, joka tuottaa absoluuttisesti järkevällä tavalla energiaa.

Vaikka useat eri mediapersoonat ja tutkijat ovat puhuneet pitkään energiantuotannon kokonaisvaikutuksista, se ei ole näkemykseni mukaan varsinaisesti missään vaiheessa rantautunut arkipäivän energiantuotantokeskusteluun. Paitsi ehkä räjähtelevinä lepakoina? En tiedä.

Viime viikolla tutustuin Rásttigáisán alueelle ST1:n suunnittelemaan tuulipuistohankkeeseen. ST1 perusteli osittain alueen tuulipuistohanketta alueen (eli Rásttigáisán) luonnon monimuotoisuuden vähäisyydellä. Asiaa toistaiseksi sen tarkemmin ajattelematta törmäsin Twitterissä Pekka Niittysen oivalliseen ketjuun, missä tulikin esille mm. huoltoteiden merkitys alueen luonnon monimuotoisuuteen.

Onko energiantuotannonkeskustelu tosiaan supistettu ajattelemaan vain itse tuotantopaikkoja? Kovin moni ydinvoimankaan kannattaja ei ole osaksi näkemystään tiivistänyt ratkaisua siitä, miten tarvittavat aineet ja attribuutit voitaisiin mahdollisimman ympäristöystävällisesti ja tehokkaasti tuoda tuotantopaikalle. Tai edes tuottaa. Kannatan silti edelleen ydinvoimaa, ei ymmärretä asiaa väärin. 

Onko kokonaisuus unohtunut? Arkikeskustelusta kyllä.

Heräsikö ajatuksia?
josefi@josefitiirola.com