Erilaiset oppijat korkeakoulussa

07.09.2021

Koronaviruspandemian aikana korkeakouluopetus siirtyi nopealla tahdilla verkkoon. Osa korkeakouluista onnistui toteuttamaan verkko-opetuksen paremmin kuin toiset. Vaikka paluu lähiopetukseen on lähellä, ei tulisi unohtaa verkko-opetuksen hyviä puolia ja soveltaa niitä jatkossakin.


Verkko-opetus tukee erilaisia oppijoita

Verkko-opetus mahdollistaa opinnot erilaisille oppijoille, sillä usein opetus taltioidaan ja sitä on mahdollista hyödyntää myöhemmin. Verkko-opinnoista hyötyvät myös työssä käyvät ja useampia päällekkäisiä kursseja suorittavat. Verkko-opinnot ovat itselleni mahdollistaneet tavanomaista nopeammat opinnot ja nyt myös kahden tutkinnon suorittamisen samaan aikaan. Ongelmia kuitenkin syntyy, jos korkeakouluopinnot siirtyvät takaisin pelkkään lähiopetukseen.

 

Hybridimalli lisäisi opintojen tehokkuutta

Mielestäni on silkkaa tuhlausta ja ajanhukkaa, jos korkeakouluopinnoissa ei siirrytä kohti hybridimallia, jossa opinnot toteutetaan sekä lähi-, että verkko-opintoina. Moni opiskelija kykenee suorittamaan tavanomaista enemmän opintoja, kunhan taataan mahdollisuus osallistua luennoille ja opetukseen myös tallenteiden kautta. Hybridimallissa on mahdollisuus valita lähi- tai verkko-opetus, joka tukee myös jaksamista, sillä valitsemalla voi vaikuttaa omaan jaksamiseen. 


Läsnäolopakko rokottaa ahkeria opiskelijoita

Läsnäolopakko on paradoksaalinen korkeakouluopintojen suhteen, sillä se vähentää mahdollisuuksia osallistua laajemmin eri kurssien ja tutkintojen opetukseen, jos opetus menee päällekäin. On täysin absuria, että ahkerilta opiskelijoita vaaditaan opintojen rajaamista, vaikka opiskelijalla on täysi kompetenssi suorittaa opintojaan ahkerammin. Läsnäolopakko on siis tehotonta ja rajoittaa ahkerien yksilöiden opintomahdollisuuksia.


Digiloikka eteenpäin

Mielestäni on ehdottoman tärkeää pohtia miten jatkossakin voitaisiin tehostaa korkeakouluopintoja nimenomaan mahdollisuuksien kautta. Digiloikka on jo otettu, olisi hölmöiläisen hommaa lähteä hyppäämään taakse päin. Korkeakoulutusta tulee kehittää aiempaa yksilöllisemmäksi, jossa mahdollistetaan myös paikasta ja ajasta riippumaton opiskelu. Kun erilaiset oppijat saavat itselleen enemmän tilaa toteuttaa itseään, myös voidaan kohdentaa enemmän resursseja niihin opiskelijoihin, jotka sitä tarvitsevat.